Osaajapulan selättämiseen on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia, kirjoittaa Mervi Karikorpi. Hän pohtii syitä ja ratkaisuja osaajien heikkoon saatavuuteen.
”Uskon, että monimuotoisuudesta tulee yhä useamman yrityksen arkea”, kirjoittaa Mervi Karikorpi.
Hän on Teknologiateollisuus ry:n EU-asioiden päällikkö.
Suomella on tällä vuosikymmenellä kaikki edellytykset nousta edelläkävijäksi vihreän ja digitaalisen siirtymän toteuttajana. Meillä on myös mahdollisuus kasvattaa hiilikädenjälkeämme globaalisti ja luoda kestävää kasvua sekä uusia työpaikkoja. Tähän tarvitaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä yrityksiä, osaavia tekijöitä ja eri toimijoiden yhteistyötä.
Osaajien saatavuus on ollut jo pitkään vientiteollisuuden yritysten haaste ja jopa kasvun este. Erityisen ongelmallista se on ollut alan pk-yrityksille. Arvioiden mukaan yksinomaan teknologiateollisuudessa tarvitaan 130 000 uutta osaajaa seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Meidän tulisi parantaa osaajien saatavuutta ja tuottavuutta, ja syyt tähän ovat ilmeiset. Vuoden 2021 alussa väestöllinen huoltosuhde* Suomessa oli jo noin 62, ja alueelliset erot olivat suuria. Elinkeinoelämän Keskusliiton teettämän laskelman mukaan noin kolmasosa väestöstä kustantaa palvelut ja etuudet, joiden varaan hyvinvointiyhteiskuntamme rakentuu. Tilastokeskuksen arvion mukaan ilman lisätoimia Suomen työikäinen väestö vähenee merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Mikä siis avuksi?
On selvää, että tarvitsemme useita samanaikaisia toimenpiteitä. Listaan alla alueita, joissa meillä on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.
Osaajapula ei ratkea ilman työurien pidentämistä ja maahanmuuton lisäämistä
Monissa kansainvälisissä yrityksissä on totuttu siihen, että työntekijöiden taustat ovat hyvin erilaiset. Työyhteisöön voi kuulua eri ikäisiä, eri äidinkieltä puhuvia ja kulttuuritaustaltaan erilaisia työntekijöitä. Myös työsuhteiden laadut voivat vaihdella. Uskon, että tulevina vuosina monimuotoisuudesta tulee yhä useamman yrityksen arkea.
Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona 50–64-vuotiasta, joista 40 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Vaikka työllisyysaste on Suomessa näissäkin ikäluokissa noussut, muissa Pohjoismaissa luvut ovat korkeampia: Islannissa 65–69-vuotiaista puolet käy töissä – Ruotsi sekä Norja seuraavat perässä.
Vuonna 2021 Suomeen muutti ulkomailta lähes 23 000 ihmistä enemmän kuin täältä muutti pois. Tulijoiden määrä ei kuitenkaan ole riittävä, jos haluamme pysäyttää huoltosuhteen heikkenemisen tai jopa parantaa sitä nykyisestä. Tarvitsemme lisää koulutus- ja työperäistä maahanmuuttoa sekä Suomeen asettautumista tukevia palveluita. Monimuotoisuutta ymmärtävä ja tukeva asenneilmasto on perusta, jolla nämä tavoitteet on mahdollista saavuttaa.
Tutkimusten mukaan suurin osa kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista on kotiutunut Suomeen erittäin tai jokseenkin hyvin. Tästäkin huolimatta kansainväliset opiskelijat eivät löydä valmistutumisensa jälkeen yhtä helposti työpaikkaa kuin suomalaiset. Vain noin puolet ulkomaisista opiskelijoista on työllistynyt vuoden sisällä valmistumisesta. Tämä osaltaan selittää sitä, että lähes puolet ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista pitää muuttoa Suomesta opintojen jälkeen erittäin tai jokseenkin todennäköisenä.
Edellä kuvatut haasteet ja mahdollisuudet ovat tunnistettu laajasti, ja niistä on tehty useita selvityksiä. Suomessa on monia yrityksiä, oppilaitoksia, kuntia ja muita toimijoita, jotka ovat tehneet töitä tilanteen parantamiseksi. Hyvät toimintamallit pitäisi saada nopeasti ja laajasti käyttöön.
Pystymmekö vastaamaan osaamistarpeisiin?
Osaamistarpeisiin vaikuttavat monet asiat kuten nopea teknologiakehitys, ilmastonmuutos, energiajärjestelmien murros sekä kansainvälinen kilpailu osaajista, investoinneista ja markkinoista. Eri aloilla ja tehtävissä tarvitaan uudenlaista osaamista ja innovaatiokyvykkyyttä.
Elinikäinen oppiminen ja investoinnit osaamiseen ovat kestävän kasvun ja yhteiskuntakehityksen ytimessä. Oleellista on yritysten, oppilaitosten ja koulutusten tarjoajien yhteistyö ja kyky vastata osaamistarpeisiin, joita toisinaan ilmenee nopeastikin.
Jos tekijöistä on pulaa, joudumme entistä suuremmalla syyllä pohtimaan, millaista osaamista ja toimintamalleja tarvitsemme. Tämä on tärkeää, jotta voimme keskittyä korkeamman lisäarvon tuotteiden ja ratkaisujen kehittämiseen, tuotantoon ja myyntiin. Meidän täytyy pohtia esimerkiksi sitä, miten kasvatamme Suomeen jäävää liiketoiminnan arvonlisää, vastaamme uudistuvan vientiteollisuuden osaamistarpeisiin ja parannamme sote-sektorin palvelujen tuottavuutta sekä vaikuttavuutta.
On tärkeää, että kaikenkokoisissa yrityksissä ymmärretään, miten EU:n digitalisaatiota koskeva säätely vaikuttaa liiketoimintaan ja mitä mahdollisuuksia se avaa. Sekä yrityksissä että julkisen sektorin organisaatioissa on mietittävä, mitä tehdä itse ja miten jakaa vastuita sekä osaamista erilaisissa kumppanuusverkostoissa.
AEL-säätiö tukee uusien toimintamallien ja innovaatioiden leviämistä
Monet tutkimukset osoittavat, että Yhdysvallat ja nousevat Aasian taloudet ovat Suomea ja Eurooppa kyvykkäämpiä kaupallistamaan ja ottamaan käyttöön uusinta teknologiaa sekä toimintamalleja. Jotta nousisisimme edelläkävijäksi digivihreässä siirtymässä, meidän tulisi skaalata innovaatioita nopeammin ja tehokkaammin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.
Niin sanotut living lab -kehittämisympäristöt ovat yleistymässä. Ne tuovat yhteen yritysten asiantuntijoita, opiskelijoita, opettajia, tutkijoita ja asiakkaita. Ne myös synnyttävät käytäntöön perustuvia innovaatioita ja tukevat ideoiden sekä prototyyppien nopeaa kokeilua. Johtavissa yrityksissä ja organisaatioissa tutkimus ja teknologiakehitys, liiketoiminnan ja toimintamallien kehittäminen, osaamisen kehittäminen ja investoinnit ovat nivoutuneet tiiviisti toisiinsa.
AEL-säätiö edistää omalta osaltaan yhteistyötä ja uusien hyvien toimintamallien sekä innovaatioiden leviämistä.
*Väestöllinen huoltosuhde kertoo kuinka monta alle 15-vuotiasta ja 65-vuotta täyttänyttä henkilöä väestössä on sataa 15–64-vuotiasta kohden
