Ammattienedistämissäätiö AEL:n tuore toimitusjohtaja Kari Kaihonen uskoo, että säätiön merkitys suomalaisen työelämän kilpailukyvyn vahvistajana kasvaa tulevaisuudessa.
AEL-säätiössä pitkään hallintojohtajana työskennellyt Kari Kaihonen on aloittanut säätiön toimitusjohtajana.
Kari Kaihonen aloitti Ammattienedistämissäätiö AEL:n toimitusjohtajana 1.5.2025 säätiön pitkäaikaisen toimitusjohtajan Kari Juntusen jäädessä eläkkeelle. Kaihonen on toiminut säätiössä vuodesta 2020 hallintojohtajana.
”Kiitän säätiön hallitusta saamastani luottamuksesta! Olen innoissani, että pääsen nyt luotsaamaan säätiötä, jossa tehdään ansiokasta työtä suomalaisen osaamisen ja työelämän eteen. Haluan kunnioittaa satavuotiaan säätiön perintöä ja nostaa sen apurahatoiminnan kestävälle pohjalle myös seuraavaksi sadaksi vuodeksi”, Kari Kaihonen sanoo.
AEL-säätiö jakaa vuosittain apurahoja hankkeille, jossa syntyy uutta tietoa, taitoa, kokemusta ja näkemystä suomalaisten yritysten ja organisaatioiden käyttöön.
”Ohjenuoramme apurahojen myöntämisessä on ollut koko ajan sellainen, että valitsemme hankkeita, joilla on vipuvaikutusta elinkeinoelämän kehittämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että apurahahankkeissa tulee syntyä konkreettisia tuotoksia, joita voidaan levittää ja hyödyntää mahdollisimman laajalle eikä vain yhden yrityksen tai organisaation kehittämiseen”, Kaihonen sanoo.
Nyt eläköityneen Kari Juntusen mukaan säätiö on ollut ja on edelleen merkittävä toimija suomalaisen ammattiosaamisen kehittämisessä.
”Olemme aina seuranneet yhteiskunnan kehitystä ajassa ja tuottaneet osaamista henkilöille ja yrityksille, ja sitä kautta olemme vaurastuttaneet koko Suomea. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kannalta apurahojen myöntäminen ajankohtaisille hankkeille on erinomaisen tärkeä lisä”, sanoo 13 vuotta säätiön toimitusjohtajana toiminut Kari Juntunen.
AEL aloitti apurahatoiminnan vuonna 2020, jolloin apurahahakemuksia tuli vain neljä ja myönnettiin kolme. Ensimmäisen harjoituskierroksen jälkeen apurahatoiminta saatiin tehokkaan markkinoinnin avulla hyvin käyntiin ja parhaimmillaan hakemuksia tuli jopa yli kolme sataa. Apurahoja myönnettiin aluksi vain kerran vuodessa, mutta vuoden 2025 alusta apurahahaku muutettiin ympärivuotiseksi. Nyt apurahahakemuksia käsitellään 3–4 kertaa vuodessa.
”Vain kerran vuodessa myönnetyt apurahat eivät palvelleet hakijoita tarpeeksi hyvin. Kun organisaatioilla on tarve tehdä hanke ja hakea apurahaa, raha pitäisi saada juuri oikeaan aikaan. Nyt hakijoilla on mahdollisuus hakea apurahoja ympäri vuoden ja hakumme palvelee hakijoita paremmin, nopeammin ja joustavammin. Tavoitteenamme on myös kasvattaa apurahojen määrää tulevaisuudessa”, Kaihonen sanoo.
Apurahoista hyötyy koko elinkeinoelämä
AEL on myöntänyt apurahoja yhteensä puolen miljoonan euron arvosta 15 erilaiselle hankkeelle. Apurahojen turvin on tehty muun muassa erilaisia oppaita, kehitystyökaluja ja toimintamalleja.
”Itselleni on jäänyt mieleen erityisesti ensimmäinen apurahakohteemme TAT Yrityskylä, jonka hankkeessa opastettiin nuoria yritystoimintaan. Se on hyvin konkreettinen hanke, jolla voidaan vaikuttaa nuorten koko elämään ja uravalintoihin. Toinen ääripää on Brinterin biotulostusteknologian hanke, joka sai kaikkien aikojen suurimman apurahamme, kahdelle vuodelle yhteensä 150 000 euroa. Hankkeessa luotiin yhteinen alusta ja standardit biotulostusteknologialle, joka tukee koko alan kehitystä”, Kaihonen kertoo.
Kaihosen mukaan hankkeissa syntyvä konkreettinen tuotos on tärkeä apurahan myöntämisen kriteeri. Se on toisaalta myös haaste, sillä tuotosten tulisi olla yleishyödyllisiä ja niitä on pystyttävä jakamaan avoimesti kaikkien käyttöön. Tutkimusta säätiö ei tällä hetkellä tue, koska tutkimusapurahoja on paljon tarjolla muutenkin. Kaihosen mukaan säätiö on pyrkinyt paikkaamaan aukon, jossa apurahoja ei ole tarjolla hyvin konkreettisiin elinkeinoelämän hankkeisiin.
”Moni yritys haluaisi kehittää vain omaa liiketoimintaa, mutta tällaisia hankkeita emme voi yleishyödyllisenä säätiönä tukea. Me uskomme, että koko Suomen elinkeinoelämä hyötyy, kun syntyy hankkeita tai toimintamalleja, jotka ovat avoimesti kaikkien käytössä. Haluamme tarjota mahdollisuuksia, jossa pienillä panostuksilla saadaan suuria vaikutuksia.”
AEL-säätiön taustajoukot ovat kautta historian edustaneet sekä työnantajia että työntekijöitä. Hallituksessa on Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Palvelualojen työnantajat PALTA ry, Insinööriliitto IL ry, Suomen Yrittäjät ry, ProAgria Keskusten Liitto ry, Helsingin kaupunki ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry.
Kaihonen näkee säätiön työnantajien ja työntekijöiden yhdistävänä voimana, joka luo kilpailukykyä suomalaiselle yhteiskunnalle.
”Kaikkien taustajoukkojemme tavoitteena on elinkeinoelämän ja työntekijöiden menestyminen. Säätiö voi toimia kokoavana voimana, ja me voimme hyvinkin nopeasti muuttaa apurahojemme painopistealueita vastaamaan ajankohtaisia tarpeita.”
Tekoäly ei ole itseisarvo, vaan mahdollistaja
Ammattienedistämissäätiön tehtävä oli aiemmin edistää työelämässä tarvittavaa osaamista koulutuksen keinoin. Koulutus painottui pitkälti teknisiin aloihin, koska laitos perustettiin aikana, jolloin tuotanto ja maatalous teollistui ja koneellistui.
Osaamisen kehittäminen on edelleen osa säätiön toiminta-ajatusta, ja se toteutuu AEL-säätiön ja Ami-säätiön yhdessä perustaman Taitotalon koulutustarjonnassa. Kari Juntusella oli ratkaiseva rooli Taitotalon perustamisessa.
Nyt eläkkeelle jäänyt AEL-säätiön pitkäaikainen toimitusjohtaja Kari Juntunen uskoo, että apurahojen merkitys osaamisen tukena tuo konkreettista etua Suomen elinkeinoelämälle.
”Perustimme Taitotalon vaikeana aikana koronapandemian kynnyksellä, mutta Taitotalo on onnistunut tekemään koko ajan hyvää taloudellista tulosta ja tuottanut samalla tutkintoja ja osaamista. Parhaimpana onnistumisena näen opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän ammatillisen koulutuksen laatupalkinnon vuonna 2023”, Juntunen sanoo.
Nyt tekoäly on kaikkien huulilla, mutta sen kehittäminen yksittäisenä asiana ei nouse apurahojen myöntämisen kriteeriksi. Apurahojen myöntämisen painopisteinä ovat nyt digitalisaatio, vastuullisuus ja vihreä siirtymä, ja tekoäly on läsnä jo näissä kaikissa.
”Ammattienedistämissäätiön koulutus painottui siihen, että opetimme ihmisiä käyttämään koneita aikana, jolloin siirryttiin lapioista kaivinkoneisiin. Nyt tekoäly tehostaa samalla tavalla tietotyötä, mutta tarvitsee edelleen ihmisiä ohjaamaan. Uskon, että tekoäly tuo meille toimistoihin tuottavuusloikan, jossa ei vielä ole nähty kaivinkoneiden kaltaisia tehokkaita työkaluja”, Kari Kaihonen sanoo.
Kaihosen mukaan tekoäly ei saa olla itseisarvo, vaan tärkeintä on se, mitä sen avulla saadaan aikaiseksi.
”Tekoäly tulee vaikuttamaan työelämän rakenteisiin, mutta lopputuleman pitäisi olla se, että tekoälyn avulla saadaan aikaan ekologisempia tekniikoita, jotka parantavat tuottavuutta ja käyttävät vähemmän resursseja, raaka-aineita ja voimavaroja. Tämä näkyy lopulta positiivisena asiana luonnonvarojen vähempänä tuhlaamisena.”
Intohimona sähköautot ja prätkäily
Tekniikka näyttelee merkittävää osaa myös Kaihosen vapaa-ajassa. Kesäpäivät kuluvat moottoripyörän selässä pikkuteillä, joilla ei normaalisti tule ajettua.
”Ajan mahdollisimman pieniä teitä sekä Suomessa että ulkomailla. Pyörän selässä näkee aivan erilaista maailmaa kuin normaalisti. Kaikille tekisi hyvää kulkea välissä eri polkuja kuin mitä normaalisti kuljetaan.”
Myös sähköautojen maailma on tullut Kaihoselle tutuksi jo 1990-luvulta alkaen. Kaihonen toimi aikanaan yhtenä suomalaisen sähköautovalmistajan Elcat-sähköautojen suunnittelijoista ja vastasi myös jälkimarkkinoinnista ja huoltoverkostosta. Kaukaisimmat koulutukset tehtiin Malesiassa. Intohimo autoihin näkyi myös luottamustehtävissä Helsingin autoteknillisen yhdistyksen ja Suomen Autoteknillisen liiton hallituksen puheenjohajana.
”Sähköautot ovat jo luonnollinen osa liikennettä. Tekoälyä pidetään vielä nyt eksoottisena asiana kuten sähköautojakin aluksi. Kuitenkin kun käyttökokemukset kehittyvät, asiaan totutaan ja siitä tulee luonnollinen osa arkea.”
