Käsillä tekeminen ei kehitä vain motorisia taitoja, vaan myös ajattelua, keskittymistä ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia – eli samoja valmiuksia, joille innovaatiot rakentuvat, kirjoittaa AEL-säätiön toimitusjohtaja Kari Kaihonen.
”Keskusteluissa tulevaisuuden taidoista kädentaidot jäävät usein arvostuksessa häntäpäähän. Voivatko ne silti olla tärkeä perusta monille niistä taidoista, joita pidämme keskeisinä?”, pohtii AEL-säätiön toimitusjohtaja Kari Kaihonen.
Kädentaidot ovat yleinen käsite, jonka jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Omassa elämässäni ne ovat kulkeneet mukana sukupolvien ajan. Isoisoisäni teki suutarin töitä ja toimi puuseppänä, isoisäni opetti puutöitä ja rakensi kaikenlaista itse, ja kotonamme isäni korjasi ja rakensi lähes kaiken, vaikka teki työuransa varasto- ja kuljetusalalla.
Olen lapsesta asti tutkinut ja kokeillut, miten eri materiaalit käyttäytyvät, miten laitteet toimivat ja miten niitä korjataan. Koen kädentaidot tärkeäksi osaksi ajatteluani ja maailman hahmottamista. Sorminäppäryys, tuntoaisti, kolmiulotteinen asentoaisti ja systeemiajattelu ovat siinä keskeisessä roolissa. Luultavasti pärjäisin ilman näköaistia helpommin kuin ilman tuntoaistia.
Omin käsin tekeminen kehittää työelämässä tarvittavia taitoja
Systeemiajattelua, loogista päättelyä ja järjestelmien toiminnan ymmärtämistä tarvitaan monissa teknisissä ja asiantuntija-ammateissa. Uskon, että käsillä tekeminen ja siihen liittyvä havainnointi tukevat näiden taitojen kehittymistä.
Aikaisemmissa töissäni, esimerkiksi huoltopäällikkönä ja teknisenä suunnittelijana, juuri konkreettisen tekemisen kautta syntynyt ”käsituntuma” auttoi lisäämään luovuutta ja suunnittelun laatua. Se auttoi hahmottamaan järjestelmien toimintaa silloinkin, kun fyysinen ympäristö ei ollut silmien edessä – esimerkiksi ratkaisemaan ongelmia puhelimessa.
Käsillä tekeminen tukee keskittymistä ja oivalluksia
Käytännön tekeminen vaatii keskittymistä, ongelmanratkaisua ja päättelyä. Se tuntuu tukevan asioiden yhdistelemistä ja luovan tilaa uusille oivalluksille. Ne ovat hyvä perusta innovaatioille ja keksinnöille.
Monet tekniset innovaatiot edellyttävät kykyä kolmiulotteiseen hahmottamiseen ja sen ymmärtämiseen, miten eri osat liittyvät toisiinsa. Tällaista ymmärrystä syntyy juuri käytännön tekemisen kautta.
Jopa oppiminen ja muistaminen tuntuvat paranevan, kun kirjoittaa tai piirtää käsin. Muistiinpanoihin ei yleensä tarvitse edes palata, jos ne tekee kynällä – vaikka puhelimen piirtokynällä.
Kädentaidot jäävät liian vähälle huomiolle
Lapsenlasteni elämää seuratessani pohdin väkisinkin heidän tulevaisuuttaan. Ruutuaikaa ja sosiaalista mediaa on paljon, mutta onneksi myös piirtäminen, legojen rakentelu ja askartelu innostavat, kunhan niissä päästään alkuun.
Keskusteluissa tulevaisuuden taidoista kädentaidot jäävät usein arvostuksessa häntäpäähän. Voivatko ne silti olla tärkeä perusta monille niistä taidoista, joita pidämme keskeisinä? Opetushallituksen Osaaminen 2035 -raportissa ennakoidaan, että tulevaisuudessa korostuvat muun muassa ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus ja oppimiskyky. Sen sijaan kädentaidot ja sorminäppäryys sijoittuvat listan loppuun.
Kenties nettivideoiden innostama tee-se-itse-kulttuuri vahvistaa kädentaitoja uudella tavalla. Myös EU-direktiivit ja -asetukset kannustavat nyt tuotteiden korjattavuuteen.
On perusteltua kysyä, olemmeko aliarvioineet kädentaitojen merkityksen tulevaisuuden osaamisen perustana? Uskon, että niille on tarvetta myös tulevaisuuden työelämässä ja innovaatioiden synnyssä.
